Nature Experts

Kalkinpolttajan polku Sipoonkorvessa

Kalkinpolttajan polku on osa Sipoonkorven kansallispuistoa. Kalkinpolttajan polulle pääsee Vantaan itäosasta, Tasakalliontien pysäköintialueelta. Polku kiertää vaihtelevassa ja korkeuserojen takia vaativassakin maastossa noin 7 kilometriä. Polun varrella on Högbergetin laella muutama pöytä eväiden syöntiä varten, sekä polun itäosassa laavu ja tulentekopaikka.
Tasakalliontieltä joudutaan kulkemaan vajaa kilometriä tietä pitkin kohti metsäaluetta. Polku on hyvin opastettu ja merkattu. Aluksi polku nousee heti Högbergetille, jonka huipulta aukeaa laajat näkymät. Horisontissa voi kiikareilla erottaa Helsingin maamerkkejä, kuten Kallion kirkon tai Pasilan tv-tornin.
039A7040_edit
Kallion laelta myötäpäivään kuljettaessa polku laskeutuu alas laaksoon ja reitti kiertää pienten pelto- ja niittytilkkujen länsipuolelta vanhalla kalliokuopalle, josta on aikanaan kaivettu kalkkipitoista kiveä.
039A7044_edit
Sieltä polku kiertää metsäalueelle ja vähitellen saavutaan myös laavulle. Laavun edessä on tulentekopaikka ja pari pöytää. Myös puuliiteri ja wc- löytyvät täältä.
039A7066_edit
Laavulta takaisin Högbergetille polku vuoroin laskee ja nousee kalliorinteille. Matkalla voi ihastella sammalpeitteisiä kallioseinämiä ja tiheää korpikuusikkoa.
039A7080_edit
Takaisin Tasakalliontien pysäköintialueelle saavutaan Högbergetiltä samaa reittiä kuin mennessä.

Polku ei sovellu huonokuntoisille tai -jalkaisille, vaikkakin polun jyrkkiin paikkoihin on laitettu uusia portaita. Lisätietoja alueesta ja Sipoonkorven muista reiteistä saa Metsähallituksen sivuilta (tieto elokuu 2018) http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi/reitit

Gammottava kesä on lopuillaan

Yksi kesän suurista luontouutisista mediassa oli gammayökkösten (Autographa gamma) massaesiintyminen. Näitä yöllä ja päivällä lentäviä, yökkisiin kuuluva perhosia havaittiin Suomessa todella runsaasti, ja uutisoinnissa niiden todettiin jopa syövän nyt Suomen ristikukkaiskasvien viljelmiä puti puhtaiksi. Rapsit ja härkäpavut saavat kyytiä! Aika näyttää mikä oli todellisuus, mutta nyt elokuun lopulla gammayökkösten esiintyminen on hiipumassa ja puutarhan kukilla käy enää yksittäisiä gammayökkösiä.
039A7000_edit

Helsingin Storträsk - piilossa oleva helmi

Storträskin järvi sijaitsee Helsingin itäosassa, aiemmin Sipooseen kuuluneella alueella. Todennäköisesti kovin moni helsinkiläinen ei siellä ole käynyt, tai ei ainakaan ole sitä mieltänyt Helsinkiin kuuluvaksi. Helsingin puolelta sinne ei oikein pääsekään kuin kävelemällä tai maastopyörällä. Paras lähtöpaikka retkelle on Vantaan puolella oleva Tasakalliontien pysäköintialue.

Pysäköintialueelta järvelle on noin kilometri ja jos kiertää koko järven matkaa kertyy kolmisen kilometriä. Lisätietoja reiteistä saa esim. Metsähallituksen sivuilta http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi/reitit

Storträsk on erityiskalastuskohde, joten sinne pitää hankkia erikseen luvat jos haluaa kalastaa. Jos kalat eivät kiinnosta, järven rannoilla on paljon muutakin nähtävää. On sudenkorentoja, lumpeita, soistunutta rantaa ym. Järven etelärannalla on hyvä eväidensyöntipaikka pöytineen. Telttailla ei alueella saa.

Samalta Tasakallion pysäköintialueelta pääsee myös Högbergetille ja Kalkinpolttajan polulle.

2018-07-12 10.37.482018-07-12 10.37.382018-07-12 10.31.432018-07-12 10.31.39

Haahkoja ja hylkeitä Helsingin edustalla

Keskikesä, helteinen sää ja meri. Mikäs sen mukavampi keli mennä merelle. Helsingin edustan saaristosta löytyy veneilevälle retkeilijälle sopivia kohteita runsaasti. Jos haluat pysytellä turvallisesti sisäsaaristossa, voi luontoretkellä suunnata mm. Seurasaarenselälle, Laajasalon ympäristöön tai Kallvikin niemen vesialueille.

Välisaaristossa retkikohteita ovat Vallisaari, Suomenlinnnan ympäristö ja Pihlajasaari. Ulompana saaristossa on mm. Isosaari, johon pääsee myös yhteysaluksella.
Isosaarta ulompana olevat luodot ovat pieniä ja puuttomia. Niille ei ole pienveneellä asiaa kovalla tuulella.

Olosuhteet tunteva retkeilijä voi hyvällä säällä kiertää myös ulkosaaristossa, ja siellä voi hyvällä onnelle nähdä myös harmaahylkeitä. Tavallisempia lajeja ovat haahkat, sekä meri-, harmaa-, ja kalalokki. Harvalukuinen riskilä pesii myös muutamalla kivikkoisella saarella, mm. Harmajan aallonmurtajissa.
DSCN3040
Harmajan majakka.

DSCN3016
Vesilintulaskija työssään.

DSCN3022_edit
Haahkoja ja harmaahylkeitä.

Tussinkoski, Vantaan lähiretkikohde

Pohjois-Vantaalla sijaitseva Tussinkoski sopii hyvin luontoretkikohteeksi vaikka työpäivän jälkeen. Vesistönä se ei ole mikään suurien kuohujen joki, mutta puron solina lehtolaakson pohjalla rauhoittaa mieltä.
Tussinkosken lehto on parhaimmillaan keväällä, mutta vielä alkukesälläkin voi löytää esimerkiksi lehtosinijuuren lehdyköitä, vaikka kukinta onkin jo ohi. Myös varjoisan puronvarren saniaiset ovat kasvaneet täyteen mittaansa.
Tussinkoskelle pääsee polkua pitkin Kirvisenkujan päästä.
039A4240_edit
Tussinkosken kalliokynnys
039A4253_edit
Kesällä uomassa on vähän vettä.
039A4256_edit
Purouoma solisee lehdon kuusien varjossa.
039A4266_edit
Lehtosinijuuri.