Nature Experts

Helsingin Storträsk - piilossa oleva helmi

Storträskin järvi sijaitsee Helsingin itäosassa, aiemmin Sipooseen kuuluneella alueella. Todennäköisesti kovin moni helsinkiläinen ei siellä ole käynyt, tai ei ainakaan ole sitä mieltänyt Helsinkiin kuuluvaksi. Helsingin puolelta sinne ei oikein pääsekään kuin kävelemällä tai maastopyörällä. Paras lähtöpaikka retkelle on Vantaan puolella oleva Tasakalliontien pysäköintialue.

Pysäköintialueelta järvelle on noin kilometri ja jos kiertää koko järven matkaa kertyy kolmisen kilometriä. Lisätietoja reiteistä saa esim. Metsähallituksen sivuilta http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi/reitit

Storträsk on erityiskalastuskohde, joten sinne pitää hankkia erikseen luvat jos haluaa kalastaa. Jos kalat eivät kiinnosta, järven rannoilla on paljon muutakin nähtävää. On sudenkorentoja, lumpeita, soistunutta rantaa ym. Järven etelärannalla on hyvä eväidensyöntipaikka pöytineen. Telttailla ei alueella saa.

Samalta Tasakallion pysäköintialueelta pääsee myös Högbergetille ja Kalkinpolttajan polulle.

2018-07-12 10.37.482018-07-12 10.37.382018-07-12 10.31.432018-07-12 10.31.39

Haahkoja ja hylkeitä Helsingin edustalla

Keskikesä, helteinen sää ja meri. Mikäs sen mukavampi keli mennä merelle. Helsingin edustan saaristosta löytyy veneilevälle retkeilijälle sopivia kohteita runsaasti. Jos haluat pysytellä turvallisesti sisäsaaristossa, voi luontoretkellä suunnata mm. Seurasaarenselälle, Laajasalon ympäristöön tai Kallvikin niemen vesialueille.

Välisaaristossa retkikohteita ovat Vallisaari, Suomenlinnnan ympäristö ja Pihlajasaari. Ulompana saaristossa on mm. Isosaari, johon pääsee myös yhteysaluksella.
Isosaarta ulompana olevat luodot ovat pieniä ja puuttomia. Niille ei ole pienveneellä asiaa kovalla tuulella.

Olosuhteet tunteva retkeilijä voi hyvällä säällä kiertää myös ulkosaaristossa, ja siellä voi hyvällä onnelle nähdä myös harmaahylkeitä. Tavallisempia lajeja ovat haahkat, sekä meri-, harmaa-, ja kalalokki. Harvalukuinen riskilä pesii myös muutamalla kivikkoisella saarella, mm. Harmajan aallonmurtajissa.
DSCN3040
Harmajan majakka.

DSCN3016
Vesilintulaskija työssään.

DSCN3022_edit
Haahkoja ja harmaahylkeitä.

Tussinkoski, Vantaan lähiretkikohde

Pohjois-Vantaalla sijaitseva Tussinkoski sopii hyvin luontoretkikohteeksi vaikka työpäivän jälkeen. Vesistönä se ei ole mikään suurien kuohujen joki, mutta puron solina lehtolaakson pohjalla rauhoittaa mieltä.
Tussinkosken lehto on parhaimmillaan keväällä, mutta vielä alkukesälläkin voi löytää esimerkiksi lehtosinijuuren lehdyköitä, vaikka kukinta onkin jo ohi. Myös varjoisan puronvarren saniaiset ovat kasvaneet täyteen mittaansa.
Tussinkoskelle pääsee polkua pitkin Kirvisenkujan päästä.
039A4240_edit
Tussinkosken kalliokynnys
039A4253_edit
Kesällä uomassa on vähän vettä.
039A4256_edit
Purouoma solisee lehdon kuusien varjossa.
039A4266_edit
Lehtosinijuuri.

Harakan saaren kevät

Harakan saari sijaitsee vain lyhyen venematkan päässä Helsingin Kaivopuiston edustalla. Keväällä ja alkukesällä saaren luonnossa näkyvimpiä ovat saaristolinnut: valkoposkihanhet, kalalokit, haahkat ja meriharakat. LIntuja on paljon, ja ne ovat tottuneet pesimään aivan polkujen vierellä. Siksi onkin tärkeää, että vierailijat kulkevat pesimäaikana vain polkuja pitkin. Osa pesistä voi olla aivan polun reunalla, joten on tärkeää myös katsoa jalkoihinsa, ettei vahingossa riko pesää.
Harakassa pesii runsaasti valkoposkihanhia, jotka ovat runsastuneet Suomessa parinkymmenen viime vuoden aikana. Pesäänsä puolustava koiras voi olla hieman ärtyisä, mutta siitä selviää kun ei kulje koiraan ja hautovan naaraan välistä, ja väistää hieman kauemmas.
Kalalokki on saaren runsain lokkilintu, ja niitä pesii kallioilla valkoposkihanhien seurana. Maassa olevaa munapesää voi olla vaikea huomata, joten on parasta katsoa mihin astuu. Poikasaikana kalalokit puolustavat poikasiaan kiihkeästi, joten silloin on vain paras vaihtaa hieman paikkaa.
Meriharakka on saariston "porkkananokka". Sen mustavalkoinen väritys ja suuri punainen nokka tekevät siitä helposti tunnettavan. Se on lisäksi varsin äänekäs.
Haahkauros on hieno mustavalkoisessa juhlapuvussaan. Naaraat ovat ruskeankirjavia, ja hautoessaan ne luottavat täysin suojaväriinsä, eivätkä poistu pesältä.
Hyvä reitti on lähteä laiturilta vasemmalle ja kävellä pohjoisrantaa lintujentarkkailupiilolle asti. Sieltä voi kävellä suojelualueen reunaa etelärannan kalliolle. Kallioilla on kivillä rajattuja polkureittejä, jota käyttämällä pääsee kohti päärakennusta ja sen vieressä olevaa korkeaa vallia, jossa on näköalapaikka. Sen jälkee voi vielä tehdä kierroksen saaren länsiosassa tai palata suoraan venerantaan.
Liikkuessasi Harakassa on tärkeää, että kunnioitat lintujen pesimärauhaa. Jos emon pelästyttää pesältä, on vaarana että varikset käyvät syömässä munat. Kun kuljet rauhassa polkuja pitkin, pääset näkemään lintuja hyvin läheltä, elämys jota on vaikea päästä kokemaan missään muualla pääkaupunkiseudulla.
039A3603_edit
Harakan luontotalo
039A3607_edit
Valkoposkihanhi hautoo
039A3633_edit
Kalalokki
039A3647_edit
Meriharakka
039A3761_edit
Haahka

Suomenojan lintuja

Pajut jo kukkivat, mutta viileä huhtikuu on hidastanut selvästi kevään etenemistä. Lehtien silmut ovat näkyvissä vain joissakin tuomissa ja pajuissa. Suomenojan lintualtaalta jäät ovat kuitenkin jo lähteneet, ja lammikon asukkaat valmistautuvat pesimäkauteen. Suomenojan lintuallas on on pääkaupunkiseudun paras paikka päästä näkemään monia kosteikkojen lintuja aivan lähietäisyydeltä, sillä linnut ovat tottuneet ihmisten liikkumiseen allasta ympäröivällä polulla.
Nokikanat kasaavat jo pesiä. Ne keräävät kasvillisuutta keoksi, jota tallovat jaloillaan tiiviimmäksi. Nokikanan läheinen sukulainen liejukana on Suomenojan erikoisuus, jota aiemmin oli vaikea löytää mistään muualta. Viime vuosina se on hieman runsastunut ja levittäytynyt myös puistolammikoiohin ja muille kosteikoille. Nokikanasta sen erottaa helposti mm. Punaisesta nokasta sekä valkomustasta pyrstöstä, jota se pitää koholla uidessaan.
Toinen Suomenojan erikoisuus on mustakurkku-uikku. Pääkaupunkiseudun vahvin kanta mustakurkku-uikkuja on täällä. Yhtä runsas laji on Suomessa vain paikoin lounais-saaristossa ja Ahvenanmaalla.
Muita mielenkiintoisia lajeja ovat punasotka, suurinokkainen lapasorsa sekä tietenkin harmaasorsa, jonka määrä alueella on myös selvästi runsastunut viime vuosina.
Suomenojalle pääsee hyvin julkisilla kulkuneuvoilla, tai auton voi jättää altaan luoteiskulmassa olevalle pysäköintialueella.
039A3231_edit
Nokikana rakentaa pesää.
039A3282_edit
Liejukana
039A3291_edit
Lapasorsakoiras.
039A3300_edit
Harmaasorsakoiras.
039A3320_edit
Mustakurkku-uikku.