Nature Experts

2018

Vihdoinkin lunta!

Joulukuu on yli puolivälin, ja Etelä-Suomessa on edelleen hyvin vähän lunta. Mutta parina viime päivänä lunta on onneksi hieman satanut, ja maa on saanut valkoisen peitteen.
Päivä on pilvinen ja harmaa. Ruokintapaikan ympärillä pyörii tiaisia, koivuissa on lumihuurteella koristellut oksat. Vanhan saunan päädyssä sinnittelee talven yli juhannusruusu.
Vaikka päivä on lyhyt, voi hämärinäkin talvipäivinä löytää luonnosta hienoja asioita, ja samalla virkistää itseään.




Sinitiainen



Kuusitiainen


Sävyjä harmaassa päivässä

Marraskuussa Uudellamaalla usein sataa ja on harmaata. Silmälaseista ei tahdo nähdä läpi, kun tihku kastelee ne. Ja samalla koko naaman. On niin synkkää, niin synkkää.

Mutta kaiken saa näyttämään paljon paremmalta, kun katsoo lähelle. Lakastuneissa heinissä, järven rannan ruo'oissa tai oksien jäkälissä on paljon kauniita sävyjä, jotka loistavat myös harmaana päivänä. Jos et siis jaksa lähteä etsimään viimeisiä muuttolintuja usvan keskeltä, ota lähelle tarkentava luppi ja kamera mukaan, ja mene katsomaan mitä aivan vierestä voi löytää.

Ja kun sitten katsot kuvia tietokoneella, niin pienellä säädöllä saa kaikki hienoimmatkin sävyt esiin.

IMG_0019_easyHDR-enhance-boost-shadows
Harmaalepän norkkoja.
IMG_0022_easyHDR-default
Karvejäkälää pensaiden rungoilla.
IMG_0015_easyHDR
Valkjärvi.

Viimeiset syysvärit Harakassa

Lokakuu on jo loppupuolella, lämmin syksy vaihtuu vähitellen kylmäksi talveksi. Syksyn viimeiset lehdet loistavat vielä puissa ruskan väreissä. On punaista, keltaista ja okraa sävyä. Monissa koivuissa on vielä runsaasti kauniin keltaisia lehtiä etenkin alaoksilla. Jokainen tuulinen päivä kuitenkin riipii lehtiä puista.
Syksyn lämpö näkyy vielä kasvillisuudessa, keto-orvokit kukkivat runsaina. Lintumaailma on hiljentynyt, valkoposkihanhien parvi lentää ylitse, saaressa rätisee peukaloinen ja tiaiset ja pikkuvarpuset häärivät rakennusten ympärillä.
Auringon laskiessa Harakan saari käy nukkumaan, herätäkseen taas keväällä lintujen paljouteen.

P1022721edit

P1022726edit

P1022727edit

P1022730edit
P1022744edit


P1022735edit

P1022752edit



Sienisyksy saapui sittenkin

Kesä oli kuuma ja kuiva, eikä odotukset sienisadon osalta olleet hyvät. Mutta kaikki muuttui, kun syyskuun sateet saapuivat ja metsänpohja kostui.
Lyhyt retki kuusimetsään Vihdissä tuotti lähes korillisen suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja erilaisia rouskuja. Ei mikään turha retki!
2018-09-22-16.23.18_WWW

Kalkinpolttajan polku Sipoonkorvessa

Kalkinpolttajan polku on osa Sipoonkorven kansallispuistoa. Kalkinpolttajan polulle pääsee Vantaan itäosasta, Tasakalliontien pysäköintialueelta. Polku kiertää vaihtelevassa ja korkeuserojen takia vaativassakin maastossa noin 7 kilometriä. Polun varrella on Högbergetin laella muutama pöytä eväiden syöntiä varten, sekä polun itäosassa laavu ja tulentekopaikka.
Tasakalliontieltä joudutaan kulkemaan vajaa kilometriä tietä pitkin kohti metsäaluetta. Polku on hyvin opastettu ja merkattu. Aluksi polku nousee heti Högbergetille, jonka huipulta aukeaa laajat näkymät. Horisontissa voi kiikareilla erottaa Helsingin maamerkkejä, kuten Kallion kirkon tai Pasilan tv-tornin.
039A7040_edit
Kallion laelta myötäpäivään kuljettaessa polku laskeutuu alas laaksoon ja reitti kiertää pienten pelto- ja niittytilkkujen länsipuolelta vanhalla kalliokuopalle, josta on aikanaan kaivettu kalkkipitoista kiveä.
039A7044_edit
Sieltä polku kiertää metsäalueelle ja vähitellen saavutaan myös laavulle. Laavun edessä on tulentekopaikka ja pari pöytää. Myös puuliiteri ja wc- löytyvät täältä.
039A7066_edit
Laavulta takaisin Högbergetille polku vuoroin laskee ja nousee kalliorinteille. Matkalla voi ihastella sammalpeitteisiä kallioseinämiä ja tiheää korpikuusikkoa.
039A7080_edit
Takaisin Tasakalliontien pysäköintialueelle saavutaan Högbergetiltä samaa reittiä kuin mennessä.

Polku ei sovellu huonokuntoisille tai -jalkaisille, vaikkakin polun jyrkkiin paikkoihin on laitettu uusia portaita. Lisätietoja alueesta ja Sipoonkorven muista reiteistä saa Metsähallituksen sivuilta (tieto elokuu 2018) http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi/reitit

Gammottava kesä on lopuillaan

Yksi kesän suurista luontouutisista mediassa oli gammayökkösten (Autographa gamma) massaesiintyminen. Näitä yöllä ja päivällä lentäviä, yökkisiin kuuluva perhosia havaittiin Suomessa todella runsaasti, ja uutisoinnissa niiden todettiin jopa syövän nyt Suomen ristikukkaiskasvien viljelmiä puti puhtaiksi. Rapsit ja härkäpavut saavat kyytiä! Aika näyttää mikä oli todellisuus, mutta nyt elokuun lopulla gammayökkösten esiintyminen on hiipumassa ja puutarhan kukilla käy enää yksittäisiä gammayökkösiä.
039A7000_edit

Helsingin Storträsk - piilossa oleva helmi

Storträskin järvi sijaitsee Helsingin itäosassa, aiemmin Sipooseen kuuluneella alueella. Todennäköisesti kovin moni helsinkiläinen ei siellä ole käynyt, tai ei ainakaan ole sitä mieltänyt Helsinkiin kuuluvaksi. Helsingin puolelta sinne ei oikein pääsekään kuin kävelemällä tai maastopyörällä. Paras lähtöpaikka retkelle on Vantaan puolella oleva Tasakalliontien pysäköintialue.

Pysäköintialueelta järvelle on noin kilometri ja jos kiertää koko järven matkaa kertyy kolmisen kilometriä. Lisätietoja reiteistä saa esim. Metsähallituksen sivuilta http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi/reitit

Storträsk on erityiskalastuskohde, joten sinne pitää hankkia erikseen luvat jos haluaa kalastaa. Jos kalat eivät kiinnosta, järven rannoilla on paljon muutakin nähtävää. On sudenkorentoja, lumpeita, soistunutta rantaa ym. Järven etelärannalla on hyvä eväidensyöntipaikka pöytineen. Telttailla ei alueella saa.

Samalta Tasakallion pysäköintialueelta pääsee myös Högbergetille ja Kalkinpolttajan polulle.

2018-07-12 10.37.482018-07-12 10.37.382018-07-12 10.31.432018-07-12 10.31.39

Haahkoja ja hylkeitä Helsingin edustalla

Keskikesä, helteinen sää ja meri. Mikäs sen mukavampi keli mennä merelle. Helsingin edustan saaristosta löytyy veneilevälle retkeilijälle sopivia kohteita runsaasti. Jos haluat pysytellä turvallisesti sisäsaaristossa, voi luontoretkellä suunnata mm. Seurasaarenselälle, Laajasalon ympäristöön tai Kallvikin niemen vesialueille.

Välisaaristossa retkikohteita ovat Vallisaari, Suomenlinnnan ympäristö ja Pihlajasaari. Ulompana saaristossa on mm. Isosaari, johon pääsee myös yhteysaluksella.
Isosaarta ulompana olevat luodot ovat pieniä ja puuttomia. Niille ei ole pienveneellä asiaa kovalla tuulella.

Olosuhteet tunteva retkeilijä voi hyvällä säällä kiertää myös ulkosaaristossa, ja siellä voi hyvällä onnelle nähdä myös harmaahylkeitä. Tavallisempia lajeja ovat haahkat, sekä meri-, harmaa-, ja kalalokki. Harvalukuinen riskilä pesii myös muutamalla kivikkoisella saarella, mm. Harmajan aallonmurtajissa.
DSCN3040
Harmajan majakka.

DSCN3016
Vesilintulaskija työssään.

DSCN3022_edit
Haahkoja ja harmaahylkeitä.

Tussinkoski, Vantaan lähiretkikohde

Pohjois-Vantaalla sijaitseva Tussinkoski sopii hyvin luontoretkikohteeksi vaikka työpäivän jälkeen. Vesistönä se ei ole mikään suurien kuohujen joki, mutta puron solina lehtolaakson pohjalla rauhoittaa mieltä.
Tussinkosken lehto on parhaimmillaan keväällä, mutta vielä alkukesälläkin voi löytää esimerkiksi lehtosinijuuren lehdyköitä, vaikka kukinta onkin jo ohi. Myös varjoisan puronvarren saniaiset ovat kasvaneet täyteen mittaansa.
Tussinkoskelle pääsee polkua pitkin Kirvisenkujan päästä.
039A4240_edit
Tussinkosken kalliokynnys
039A4253_edit
Kesällä uomassa on vähän vettä.
039A4256_edit
Purouoma solisee lehdon kuusien varjossa.
039A4266_edit
Lehtosinijuuri.

Harakan saaren kevät

Harakan saari sijaitsee vain lyhyen venematkan päässä Helsingin Kaivopuiston edustalla. Keväällä ja alkukesällä saaren luonnossa näkyvimpiä ovat saaristolinnut: valkoposkihanhet, kalalokit, haahkat ja meriharakat. LIntuja on paljon, ja ne ovat tottuneet pesimään aivan polkujen vierellä. Siksi onkin tärkeää, että vierailijat kulkevat pesimäaikana vain polkuja pitkin. Osa pesistä voi olla aivan polun reunalla, joten on tärkeää myös katsoa jalkoihinsa, ettei vahingossa riko pesää.
Harakassa pesii runsaasti valkoposkihanhia, jotka ovat runsastuneet Suomessa parinkymmenen viime vuoden aikana. Pesäänsä puolustava koiras voi olla hieman ärtyisä, mutta siitä selviää kun ei kulje koiraan ja hautovan naaraan välistä, ja väistää hieman kauemmas.
Kalalokki on saaren runsain lokkilintu, ja niitä pesii kallioilla valkoposkihanhien seurana. Maassa olevaa munapesää voi olla vaikea huomata, joten on parasta katsoa mihin astuu. Poikasaikana kalalokit puolustavat poikasiaan kiihkeästi, joten silloin on vain paras vaihtaa hieman paikkaa.
Meriharakka on saariston "porkkananokka". Sen mustavalkoinen väritys ja suuri punainen nokka tekevät siitä helposti tunnettavan. Se on lisäksi varsin äänekäs.
Haahkauros on hieno mustavalkoisessa juhlapuvussaan. Naaraat ovat ruskeankirjavia, ja hautoessaan ne luottavat täysin suojaväriinsä, eivätkä poistu pesältä.
Hyvä reitti on lähteä laiturilta vasemmalle ja kävellä pohjoisrantaa lintujentarkkailupiilolle asti. Sieltä voi kävellä suojelualueen reunaa etelärannan kalliolle. Kallioilla on kivillä rajattuja polkureittejä, jota käyttämällä pääsee kohti päärakennusta ja sen vieressä olevaa korkeaa vallia, jossa on näköalapaikka. Sen jälkee voi vielä tehdä kierroksen saaren länsiosassa tai palata suoraan venerantaan.
Liikkuessasi Harakassa on tärkeää, että kunnioitat lintujen pesimärauhaa. Jos emon pelästyttää pesältä, on vaarana että varikset käyvät syömässä munat. Kun kuljet rauhassa polkuja pitkin, pääset näkemään lintuja hyvin läheltä, elämys jota on vaikea päästä kokemaan missään muualla pääkaupunkiseudulla.
039A3603_edit
Harakan luontotalo
039A3607_edit
Valkoposkihanhi hautoo
039A3633_edit
Kalalokki
039A3647_edit
Meriharakka
039A3761_edit
Haahka

Suomenojan lintuja

Pajut jo kukkivat, mutta viileä huhtikuu on hidastanut selvästi kevään etenemistä. Lehtien silmut ovat näkyvissä vain joissakin tuomissa ja pajuissa. Suomenojan lintualtaalta jäät ovat kuitenkin jo lähteneet, ja lammikon asukkaat valmistautuvat pesimäkauteen. Suomenojan lintuallas on on pääkaupunkiseudun paras paikka päästä näkemään monia kosteikkojen lintuja aivan lähietäisyydeltä, sillä linnut ovat tottuneet ihmisten liikkumiseen allasta ympäröivällä polulla.
Nokikanat kasaavat jo pesiä. Ne keräävät kasvillisuutta keoksi, jota tallovat jaloillaan tiiviimmäksi. Nokikanan läheinen sukulainen liejukana on Suomenojan erikoisuus, jota aiemmin oli vaikea löytää mistään muualta. Viime vuosina se on hieman runsastunut ja levittäytynyt myös puistolammikoiohin ja muille kosteikoille. Nokikanasta sen erottaa helposti mm. Punaisesta nokasta sekä valkomustasta pyrstöstä, jota se pitää koholla uidessaan.
Toinen Suomenojan erikoisuus on mustakurkku-uikku. Pääkaupunkiseudun vahvin kanta mustakurkku-uikkuja on täällä. Yhtä runsas laji on Suomessa vain paikoin lounais-saaristossa ja Ahvenanmaalla.
Muita mielenkiintoisia lajeja ovat punasotka, suurinokkainen lapasorsa sekä tietenkin harmaasorsa, jonka määrä alueella on myös selvästi runsastunut viime vuosina.
Suomenojalle pääsee hyvin julkisilla kulkuneuvoilla, tai auton voi jättää altaan luoteiskulmassa olevalle pysäköintialueella.
039A3231_edit
Nokikana rakentaa pesää.
039A3282_edit
Liejukana
039A3291_edit
Lapasorsakoiras.
039A3300_edit
Harmaasorsakoiras.
039A3320_edit
Mustakurkku-uikku.

Meri viilentää Ahvenanmaata

Kylmä jakso maaliskuussa hyydytti muuttolintujen saapumista Etelä-Suomeen. Viime päivinä on kuitenkin ollut melko lämmintä, ja leskenlehdet ja sinivuokot ovat tulleet esiin. Odotus oli, että Ahvenanmaalla olisi kevät jo edistynyt ja esimerkiksi kevätesikoita näkyisi.
Mutta meri on kylmä, ja se jäähdyttää Ahvenanmaan ilmastoa alkukeväällä. Tällä viikolla oli näkyvissä muutamin paikoin sini- ja valkovuokkoja, mukulaleinikkejä ja pystykiurunkannuksia. Pähkinäpensaissa hedenorkot olivat avautuneet, mutta punaisia emikukkia ei juuri näkynyt. Maisema oli vielä harmaan ruskea. Hyönteissyöjälintujakin oli tullut vain niukasti, muutamia haarapääskyjä, tiltaltteja ja rautiaisia.
Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti, ja jo parin viikon päästä Ahvenanmaan lehdot ovat täynnä kevään ensimmäisiä kukkijoita ja lintujen konsertti on parhaimmillaan.
2018-04-25 12.01.11-1

2018-04-25 11.55.15 HDR

Meikon ulkoilualue

Meikon ulkoilualue sijaitsee Kirkkonummen keskustasta noin 4-5 km luoteeseen. Paikka ei ole ehkä yhtä tunnettu retkikohde pääkaupunkiseudulla kuin Nuuksio, Sipoonkorpi tai Porkkala. Mutta alueella on laaja-kaistale rauhallista metsäluontoa ja rakentamatonta järvenrantaa.

Parhaiten paikalle pääsee autolla, ja pysäköintialue on Korsolammentien varrella. Mm. Metsähallituksen sivuilta löytyy alueen opaskartta.
Pysäköintialueelta lähtee kolme eri polkukierrosta, Kuikankierros (3,2 km), Kotokierros (4,4 km) ja Meikon kierros, joka kiertää koko järven ympäri (8,3 km). Nuotiopaikat löytyvät Meikojärven ja Korsolammen rannoilta.
Keväällä polut ovat vielä osin lumiset ja jäässä, joten mäissä kannattaa varoa. Järvet olivat vielä tukevasti jäässä. Rannalla palokärki huuteli keväthuutojaan ja polun varrella olevassa haavassa on liito-oravan pesäkolo. Hangella puun alla oli liito-oravan papanoita.
Sen verran kaukana teistä alue on, että Meikojärven jäällä seisoessa voisi kuvitella olevansa kauempanakin erämaassa. Ei ketään missään, ei melua eikä moottorien hurinaa.

039A2409_edit
039A2423_edit
039A2435_edit
039A2446_edit
039A2452_edit


Vartiosaari kevään kynnyksellä

Vielä muutama päivä sitten sää oli aurinkoinen ja kevät antoi vielä odottaa itseään. Oli mainio hetki mennä retkelle Helsingin Vartiosaareen, nyt sinne pääsi helposti jäätä pitkin kävellen. Vanhat huvilat uinuivat vielä talviunta, ja vasta muutama muuttolintu oli saapunut. Lumisilla poluilla oli kuitenkin ollut ulkoilijoita ja saari oli helppo kiertää.

Saaren keskiosan metsäalueella huhuili jo pari sepelkyyhkyä. Itäosan näköalakalliolta avautui hieno näkymä merelle. Avovesi välkkyi muutamien kilometrien päässä Villingin takana. Kaksi harmaahaikaraa muutti itään. Kevät tulee!

2018-03-31 09.50.22

2018-03-31 09.53.04
2018-03-31 09.56.06-1
2018-03-31 10.07.29
2018-03-31 10.22.43

Liito-oravan elinpiirillä

Nyt on taas se aika, kun on helpointa löytää merkkejä liito-oravan esiintymisestä jollakin alueella. Kevättalvi on nimittäin paras aika havaita keltaisia papanoita.
2018-03-16 11.12.06
Talvella liito-oravan papanat ovat keltaisia, koska se syö ravinnokseen lehtipuiden, enimmäkseen haavan, silmuja. Kesällä liito-oravat siirtyvät käyttämään lehtiä ravintonaan, ja papanoita on vaikeampi löytää. Muillakin lajeilla voi olla keltaisia papanoita, esimerkiksi kesällä metsäsopulilla ja tunturisopulilla. Mutta jos papanat ovat kevättalvella läjässä puun tyvellä, on kyseessä liito-orava.
2018-03-16 10.43.10
Papanoiden etsintä kannattaa aloittaa paikoilta, missä kasvaa haapoja ja kuusia. Haavat sopivat ravinto- ja pesäpuiksi, kuuset taas antavat turvaa. Aivan puhtaista haavikoista liito-oravaa harvoin löytää. Siellä ne olisivat talviöinä esimerkiksi pöllöjen tai näädän helposti havaittavina. Pientä kumartelua ja useiden alueiden tarkistamista etsintä voi vaatia, mutta sitten kun on ensimmäiset papanat löytänyt, niitä löytää yleensä helposti lisää. Harjaantuminen tekee mestarin, kuten sienien etsinnässä.
Liito-oravan pesäkolo on usein vanha käpytikan kolo. Ja käpytikka tekee mielellään pesän juuri pehmeään haapaan. Paras kolo on sen verran ahdas, että näätä ei mahdu sinne sisään.
Liito-orava ei karta ihmisasutusta. Nämäkin kuvat on kuvattu eilen Etelä-Espoosta, pientaloasutuksen keskeltä. Liito-orava kuuluu luontodirektiivin suojelemiin lajeihin, ja sen lisääntymis- tai levähdyspaikan häävittäminen on kielletty.
Kevät sateiden myötä papanat liukenevat pois, ja viimeistään kesällä nouseva kasvillisuus peittää ne allensa.

2018-03-16 11.12.14

Retkikohteena Vantaanjoen Pitkäkoski

Kevättalvi on hyvä aika tehdä retki Vantaajoen Pitkäkoskelle. Osittain jäätyneellä joella viihtyvät mm. koskikarat, ja hyvällä tuurilla voi nähdä saukon. No, yleensä näkee vain jälkiä, sillä saukko on arka ja se liikkuu eniten hämärässä.

Pitkäkosken rinnelehdot sekä Helsingin että Vantaan puolella ovat suojelualueita, joilla on mm. pähkinäpensaita ja paljon vanhoja kuusia. Kuusikoissa voi talvella havaita harvinaisen pohjantikan tai valkoselkätikan. Myös liito-orava viihtyy näissä metsissä.

Kosken rantametsissä kulkee hyvin opastetut polut, lisäksi aivan joen rannassa on katselutasanteita taukopaikkoja joen kummallakin puolella. Talvella vältä liikkumista hiihtoladuilla!

Retken Pitkäkoskelle voi aloittaa Vantaan puolella vaikkapa Jokitien pysäköintialueelta, tai Helsingin puolella Pitkäkosken ulkoilumajalta. Ulkoilumajalla voi käydä nauttimassa lopuksi vaikkapa kahvit ja mustikkamunkit.

2018-02-24 13.57.39

2018-02-24 14.02.24

2018-02-24 14.12.25-1

Talviretki Torronsuolle ja Liesjärvelle

Vain hieman yli tunnin ajomatkan päässä Helsingistä sijaitsee kaksi Lounais-Hämeen helmeä, Torronsuo ja Liesjärvi. Torronsuo on laaja keidassuo. Tutustumisen suohon voi aloittaa Kiljamosta, jossa on pysäköintialue ja lintutorni sekä pieni pätkä esteetöntä pitkospuuta suon laitaan. Talvella tosin kaikki pitkospuut ovat enemmän tai vähemmän vaikeasti kuljettavissa, lumitilanteesta riippuen.
Suon reunat ovat mäntyrämettä, mäntyjen alla kasvaa laajoja suopursukasvustoja. Vähitellen männikkö harvenee ja männyt mataloituvat, avosuo häämöttää. Avosuolla on monelaisia suotyyppejä; harvaa mäntyrämettä, saranevaa, rahkanevaa ym. Talvella kaikki on tasaisen lumipeitteen alla.

2018-02-03 11.38.45
Liesjärven alueella voi tehdä retken esimerkiksi Kyynäränharjulle, joka on kapea harjukannas järvien välissä. Toinen retkikohde on Korteniemen perinnetila. Talvella rakennukset uinuvat hiljaisina ja lumivaipan ympäröiminä, mutta kesällä alueella on lampaita ja mahdollisuus tutustua perinteiseen hämämäläiseen maatilaan.
Matkalla Korteniemen tilalle on hienoa metsää, joista onnekkaat voivat löytää useita tikkalajeja.
2018-02-04 10.38.18
2018-02-04 10.38.23 HDR


Talvikävely Uutelassa ja Skatalla

Talvi on ollut lauha ja Suomenlahdelle ei ole muodostunut kunnon jääpeitettä. Helsingissä vain sisälahdilla on jäätä. Vuosaaren Uutelassa on helppo tehdä pieni kävelyretki luontopolkua pitkin. Ruokintapaikalla pyörii tiaisia ja mustarastaita, yksi puukiipijäkin. Rannan tervalepikossa hyörii muutamia pyrstötiaisia.
Vesialueelta löytyy noin 100 allia, toistakymmentä tukkasotkaa, iskokoskeloita ja telkkiä. Yksinäinen harmaahaikara istuu laiturin päällä. Ajoittain vihmoo vettä, mutta sää on oikein sopiva luonnosta nauttimiseen.
Pieni kierros kuusikossa ei tuota havaintoa pohjantikasta. Tikan kuorimia puita on kyllä nähtävissä. Talvipäivä on lyhyt, hämärän tultua ruokintapaikan ympäristökin hiljenee. On aika lähteä kotiin. Mutta viimeistään keväällä taas uudelleen.
Uutelaan on helppo päästä myös julkisilla kulkuneuvoilla Vuosaareen, josta voi kävellä polkuja pitkin itselleen sopivan pituisen lenkin.
2018-01-27 13.40.30

2018-01-27 13.43.59

Talviretkiä peltoaukeille

Kun lumi peittää maan, kasvien ja eläinten havainnointi vaikeutuu. Avoimilla pelloilla voi lumen pinnalla nähdä eläinten jälkiä merkkinä niiden yöllisestä liikkumisesta alueella. Mutta päivällä pellot ovat usein autioita lumilakeuksia.
2018-01-19 11.31.11
Silloin eläimiä kannattaa etsiä peltosaarekkeista ja peltojen reunoilta. Monesti latojen ympäristöt ovat hyviä paikkoja, sillä latoihin jääneet heinät tai viljat ja niiden siemenet houkuttelevat pikkujyrsijöitä ja ne taas houkuttelevat saalistajia. Myyräjahdissa ovat mm. Lumikko, kärppä tai kettu. Tänä talvena on Etelä-Suomea myöten nähty tavallista enemmän myös siivekkäitä petoja, hiiripöllöjä ja jopa lapinpöllöjä.

039A1421_edit
Hiiripöllö

Tämä sivusto käyttää evästeitä toiminnassaan.