Nature Experts

Lumi

Koskikararetkellä

Juuri satanut lumi on peittänyt puiden oksat. Joelle vievä polkukin on aivan lumen peitossa. On kaunis tammikuinen talvipäivä. Nurmijärven Myllykoski on yksi monista Vantaanjoen koskista. Useimpina talvina sieltä voi löytää koskikaran, tai useampiakin.

Nyt koskikara löytyi heti maantiesillan vierestä. Ja toinen sillan toiselta puolelta. Välillä ne ajoivat toisiaan takaa, sillä koskikarat pyrkivät pitämään itsellään pienen reviirin joen varrella. Toista koskikaraa ei haluta aivan viereen syömään joen pohjasta löytyviä toukkia. Vaikka koskikara on hyvin karaistunut lintu, talvi on silti sillekin ankaraa aikaa ja ruoka-apajille ei toista koskikaraa hevillä päästetä.

Koskikara voi olla hankala kuvattava, sillä se lentää herkästi joen toiselle rannalle tai toiseen kohtaan jokea. Rauhallisesti lähestymällä sitä pääsee usein kuitenkin kuvaamaan sopivalta etäisyydeltä. Jos koskikara ei halua pysyä paikoillaan, älä hätyytä sitä kulkemalla jatkuvasti sen perässä, vaan etsi toinen koskikara.

Koskikarojen katselemiseen hyviä paikkoja pääkaupunkiseudulla ovat Myllykosken lisäksi Vantaan Vantaankoski ja Pitkäkoski ja Helsingin Vanhankaupunginkoski. Pienvesien vedenlaatu on parantunut viime vuosina, ja koskikaroja voi löytää myös pienistä kaupunkipuroista, kuten Helsingissä Longinojalta tai Haaganpurosta. Espoossa varmoja koskikarapaikkoja ovat mm. Nuuksion Brobacka ja Haukkalammen puro.






Vihdoinkin lunta!

Joulukuu on yli puolivälin, ja Etelä-Suomessa on edelleen hyvin vähän lunta. Mutta parina viime päivänä lunta on onneksi hieman satanut, ja maa on saanut valkoisen peitteen.
Päivä on pilvinen ja harmaa. Ruokintapaikan ympärillä pyörii tiaisia, koivuissa on lumihuurteella koristellut oksat. Vanhan saunan päädyssä sinnittelee talven yli juhannusruusu.
Vaikka päivä on lyhyt, voi hämärinäkin talvipäivinä löytää luonnosta hienoja asioita, ja samalla virkistää itseään.




Sinitiainen



Kuusitiainen